Sekasortoa journalismikokeilun merkeissä

Just another WordPress.com weblog

Archive for tammikuu 2010

Uutissähkeitä, nauhureita ja väriseviä ääniä

leave a comment »

Minulla on aina ollut kaksijakoinen suhtautuminen suulliseen esiintymiseen: jännitän hirveästi esiintymistä, mutta osa minusta rakastaa olla huomion keskipisteenä. Puhe-esiintyminen voi olla epäonnistuessaan suorastaan traumaattista, mutta toisaalta mikään ei voita sitä endorfiinivyöryä, mikä seuraa onnistunutta suoritusta. Siksipä mielessäni risteili varsin ristiriitaisia tunteita, kun sain tietää, että teemme tämän viikon harjoituksissa radiouutisia. Äänitettyjä radiouutisia!

Lähdin touhuun kuitenkin mukaan innolla, kahdestakin syystä. Lapsena, ennen teini-iän tuomaa piinaavaa itsetietoisuutta, olin hyvin luonteva esiintyjä, ja pieni ramppikuume vain paransi suoritusta. Sen jälkeen seurasi painajaismaisen esiintymisjännityksen ja nolojen suoritusten sarja, ja olin oikeastaan hyvin utelias tietämään, mihin kohtaan näiden kahden ääripään väliä sijoittuisin nyt ”nuorena aikuisena.”  Toisekseen halusin nähdä, olisiko minusta mihinkään radiotoimittajana. Allekirjoittanut kun on koko syksyn vannonut, ettei hän missään nimessä halua uutistoimittajaksi!

Kokemus olikin monella tapaa avartava. Huomasin nauttivani suunnattomasti uutisten lyhentämisestä sähkemuotoon. Uutiskärkien etsiminen pitkästä uutisesta oli kuin aarteenetsintää: missä se tärkeä osa on, mikä tässä on asian ydin? Kenties jotkin alkukantaisen metsästäjä-keräilijä-vaistot nostivat päätään. Saa nähdä, kenties joudun vielä syömään sanani ”Minusta ei koskaan tule toimittajaa”-väitteideni suhteen ja vietän hyvinkin tyytyväisen uran uutistoimituksessa sähkeitä puurtaen. Ken tietää!

Työprosessin aikana oli myös todella mukavaa saada palautetta ja ohjeita opettajan lisäksi myös opiskelijakollegoiltani. Kiitos kaikille palautteesta ja oikolukemisesta! Nollapisteestä lähtevänä journalistiopiskelijana kaipaan ja arvostan rehellistä ja selkeää ohjeistusta, ja sitä sainkin kaikilta.

Mitenkäs sitten h-hetki, itse uutisten luku radiostudiossa? Sanotaanko, että vielä on matkaa vakuuttavaksi radiotoimittajaksi. Esiintymisjännityksen lisäksi viikon jatkunut flunssa verotti ääntäni, ja mörisin mikrofoniin melko karkeasti. Onnistumisen elämyksiäkin sentään tuli, sillä en sortunut perisyntiini eli liian nopeasti puhumiseen. Sanoisinkin, että onnistunein osa leikkiuutislähetystäni oli puhumistahtini, sillä se ei (ainakaan omaan korvaani) kuulostanut liian matelevalta tai liian nopealtakaan. Artikulointini ja lauserytmitys onkin sitten asia erikseen.

Katsotaan tilannetta uudestaan ensimmäisten puheviestintäkurssien jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeilusta jäi mukava maku. Taidan sittenkin olla melko mukavassa opinahjossa, sillä tuskin kovin monessa akateemisessa koulutusohjelmassa pääsee harjoittelemaan tulevaa ammattiaan näin käytännössä!

”Tässä olivat Radio Moreenin uutiset tällä kertaa, hyvää päivänjatkoa.”

Written by teekupit

tammikuu 23, 2010 at 2:06 pm

Kategoria(t): Uncategorized

Henkilökuvaharjoitus

leave a comment »

Jonkin sortin ateisti?

Tamperelaisen Maria Peltosen perheessä ei uskota jumalaan. Ala-asteen ensimmäisestä luokasta lähtien Maria on osallistunut elämänkatsomustiedon tunnille. Perhetaustan ja kouluopetuksen kautta filosofisiin ajatuksia lähestytäänkin enimmäkseen oman ajattelun pohjalta.

Peltosen mukaan ihmisen sosiaalisella ympäristöllä on vaikutuksensa uskon ja maailmankatsomuksen muotoutumiseen, mutta painoarvoa on siis myös yksilön omilla ajatuksilla.

Uskontoa voi siis lähestyä myös jokaisen omana mielipiteenä aiheesta. Uskonnon muuttuessa taktiseksi politiikan välineeksi tulisi lähestymistapaa miettiä uudelleen. Kautta historian uskonnon perusteella on tehty hirmuisiakin tekoja. Onko usko siis uhka vai voimavara?

Yhteiskuntamme elää vahvassa symbioosissa luterilaisen kirkon kanssa. Tälläkin ilmiöllä on toki kulttuuritaustansa, mutta Peltosen mukaan uskonto, politiikka ja valtio tulisivat hyvin toimeen myös erillään.

Usko on kulttuuripainotteinen ja opittu asia. Peltonen ei koe uskon olevan ihmiseen pakonomaisesti kuuluva asia. Ihminen voi olla uskomatta jumalaan, mutta myös samaan aikaan olla ” uskomatta mihinkään”. Ihmispalapelin voi siis koota ilman monille tuttua kulmapalaa – uskontoa.

(haastateltavan nimi muutettu)

Yllä on opiskelijatoverini kirjoittama henkilökuvaharjoitus minusta. Aikaa koko rumbaan oli yhteensä korkeintaan puoli tuntia ja haastattelija virnuili kysymyksiä laukoessaan siihen malliin, että olin varautunut aikamoiseen höykytykseen. Sitä lopputulos ei huojennuksekseni ollut.

Kirjoittaja otti tilanteen haltuun haastattelutilaisuudessa: kysymyksiä tuli nopeasti, paljon, ja ne olivat hyviä. Uskonto on aiheena arka, mutta lähestymistapa on onnistuttu pitämään neutraalina. Otsikko ”Jonkin sortin ateisti?” tosin rikkoo tämän linjan. Kysymysmerkki perässä antaa koko jutulle hieman ylenkatseisen sävyn, ikään kuin haastateltavaa tarkasteltaisiin jonain kummallisuutena: ”Mikä tuo tuollainen on, jonkin sortin ateisti vai?”

Muilta osin kirjoittaja on onnistunut saamaan juttuun selkeän rakenteen ja punaisen langan.  Teksti vaikuttaa toimivan sekä henkilökuvana että maailmankatsomuksesta kertovana juttuna. Tunnistan itseni, ja se lienee tärkeintä.

Written by teekupit

tammikuu 14, 2010 at 10:49 am

Kategoria(t): Uncategorized