Sekasortoa journalismikokeilun merkeissä

Just another WordPress.com weblog

Uutissähkeitä, nauhureita ja väriseviä ääniä

leave a comment »

Minulla on aina ollut kaksijakoinen suhtautuminen suulliseen esiintymiseen: jännitän hirveästi esiintymistä, mutta osa minusta rakastaa olla huomion keskipisteenä. Puhe-esiintyminen voi olla epäonnistuessaan suorastaan traumaattista, mutta toisaalta mikään ei voita sitä endorfiinivyöryä, mikä seuraa onnistunutta suoritusta. Siksipä mielessäni risteili varsin ristiriitaisia tunteita, kun sain tietää, että teemme tämän viikon harjoituksissa radiouutisia. Äänitettyjä radiouutisia!

Lähdin touhuun kuitenkin mukaan innolla, kahdestakin syystä. Lapsena, ennen teini-iän tuomaa piinaavaa itsetietoisuutta, olin hyvin luonteva esiintyjä, ja pieni ramppikuume vain paransi suoritusta. Sen jälkeen seurasi painajaismaisen esiintymisjännityksen ja nolojen suoritusten sarja, ja olin oikeastaan hyvin utelias tietämään, mihin kohtaan näiden kahden ääripään väliä sijoittuisin nyt ”nuorena aikuisena.”  Toisekseen halusin nähdä, olisiko minusta mihinkään radiotoimittajana. Allekirjoittanut kun on koko syksyn vannonut, ettei hän missään nimessä halua uutistoimittajaksi!

Kokemus olikin monella tapaa avartava. Huomasin nauttivani suunnattomasti uutisten lyhentämisestä sähkemuotoon. Uutiskärkien etsiminen pitkästä uutisesta oli kuin aarteenetsintää: missä se tärkeä osa on, mikä tässä on asian ydin? Kenties jotkin alkukantaisen metsästäjä-keräilijä-vaistot nostivat päätään. Saa nähdä, kenties joudun vielä syömään sanani ”Minusta ei koskaan tule toimittajaa”-väitteideni suhteen ja vietän hyvinkin tyytyväisen uran uutistoimituksessa sähkeitä puurtaen. Ken tietää!

Työprosessin aikana oli myös todella mukavaa saada palautetta ja ohjeita opettajan lisäksi myös opiskelijakollegoiltani. Kiitos kaikille palautteesta ja oikolukemisesta! Nollapisteestä lähtevänä journalistiopiskelijana kaipaan ja arvostan rehellistä ja selkeää ohjeistusta, ja sitä sainkin kaikilta.

Mitenkäs sitten h-hetki, itse uutisten luku radiostudiossa? Sanotaanko, että vielä on matkaa vakuuttavaksi radiotoimittajaksi. Esiintymisjännityksen lisäksi viikon jatkunut flunssa verotti ääntäni, ja mörisin mikrofoniin melko karkeasti. Onnistumisen elämyksiäkin sentään tuli, sillä en sortunut perisyntiini eli liian nopeasti puhumiseen. Sanoisinkin, että onnistunein osa leikkiuutislähetystäni oli puhumistahtini, sillä se ei (ainakaan omaan korvaani) kuulostanut liian matelevalta tai liian nopealtakaan. Artikulointini ja lauserytmitys onkin sitten asia erikseen.

Katsotaan tilannetta uudestaan ensimmäisten puheviestintäkurssien jälkeen. Kaiken kaikkiaan kokeilusta jäi mukava maku. Taidan sittenkin olla melko mukavassa opinahjossa, sillä tuskin kovin monessa akateemisessa koulutusohjelmassa pääsee harjoittelemaan tulevaa ammattiaan näin käytännössä!

”Tässä olivat Radio Moreenin uutiset tällä kertaa, hyvää päivänjatkoa.”

Written by teekupit

23 tammikuun, 2010 klo 2:06 pm

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: