Sekasortoa journalismikokeilun merkeissä

Just another WordPress.com weblog

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, taidemuseossa kyllä

leave a comment »

Pääsin elämäni ensimmäiseen (yleisöltä ilmeisesti suljettuun) tiedotustilaisuuteen torstaina 28. tammikuuta, kun Tampereen taidemuseo järjesti tiedotustilaisuuden kolmesta uudesta näyttelystään. Pääpaino oli tilaisuudessa ehdottomasti sveitsiläisen H. R. Gigerin töitä esittelevässä retrospektiivinäyttelyssä. Giger tunnetaan erityisesti Alien-elokuvien muukalaisen luomisesta, mutta näyttelyssä oli laajalti esillä myös hänen kuvitustöitään, maalauksiaan ja veistoksiaan. Lähipiirissäni on useampikin hardcore Alien-nörtti, joten tiedotustilaisuuteen osallistuminen oli journalistisen kokemuksen lisäksi loistava tilaisuus saada kaverit kateellisiksi. Sinne siis!

Minulla oli mielestäni selkeä ennakkokäsitys siitä, miltä tiedotustilaisuus näyttää. Oletin, että osallistujat ohjattaisiin auditoriontyyppiseen, jossa istuisi pöydän takana rivillinen asiantuntijoita. Kuvani perustui hyvin pitkälti televisiossa nähtyihin tiedotustilaisuuksiin ja eri messujen paneelikeskusteluihin, mutta ainakin Tampereen taidemuseon tilaisuus poikkesi tästä melko paljonkin.

Ensinnäkin, tilaisuus tapahtui ensimmäisessä kerroksessa Giger-näyttelyn tiloissa, kuulijat seisoskelivat ympäri näyttelysalia ja (ainakin allekirjoittaneen pituiset) yrittivät parhaansa mukaan kuikuilla olkapäiden yli puhujiin. Tiedottamassa olivat taidemuseon johtaja , näyttelypäällikkö Laura Köönikkä ja kuraattori Sven Femerling.

Toimittajien käytöstä seuratessa havaitsin, että nämä pysyivät yllättävän rauhallisina, useat ottivat muistiinpanovälineet esille vasta Femerlingin päästessä ääneen. Kuvitelma kynät sauhuten kirjoittavista toimittajista ei siis tällä kertaa ainakaan pitänyt paikkaansa. Muistiinpanoissani lukeekin oudoksuvan hymiön säestämänä: ”Monet kuuntelijat ei tee mitään.” Ehkäpä näyttelyn perustiedot oli helposti löydettävissä nettisivuilta, eivätkä toimittajat halunneet tuhlata mustetta ja lihaksia helposti tarkastettaviin tietoihin.

Selkeä muutos tapahtui Femerlingin päästessä ääneen. Samanaikaisesti kun tämä alkoi esitellä näyttelyä reippaan saksalaisen aksentin ryydittämänä, syntyi yleisössä lähes koomisen paljon kuhinaa; Valokuvia alettiin räpsiä hurjasti, ja esillä olevien vihkojen määrä nousi eksponentiaalisesti. Femerling kertoi Gigerin lapsuudesta, uran alusta ja töiden tekoprosesseista sekä taustoista, samanaikaisesti toimittajaletkaa näyttelyssä kierrättäen. Kyseessä oli siis ilmainen ja tavallista yksityiskohtaisempi näyttelyopastus, mutta mikäpä siinä! Femerlingin jutut olivat niin mielenkiintoisia, että itsekin sain muistiinpanoja kokonaisen lehtijutun verran. (Vihko ja kynä olivat myös oiva maastoutumisväline – melkein nolotti oma ”vapaamatkustajuuteni”, kun Femerling useaan kertaan katsoi hymyillen silmiin kuvaillessaan facehuggereita ja chestburstereita – enhän edes tule tekemään juttua tästä!)

Näyttelykierroksen lopulla Femerling vilkaisi ympärilleen ja kysyi vielä hymyillen: ”Any questions?” Itse tein vaistomaisen väistöliikkeen ja kiinnostuin yhtäkkiä valtavasti omista muistiinpanoistani. Luennoilla aivoihin on jo iskostunut, että tuota kysymystä seuraa aina kiusaantunut hiljaisuus, kun luennoitsija vilkuilee toiveikkaasti ympäri opiskelijajoukkoa, joka puolinukuksissa vain odottaa poispääsyä. Onneksi työelämä ja opiskelu eivät vastaa toisiaan tässä suhteessa, sillä toimittajien suusta pulppusi heti mukava määrä lisäkysymyksiä. Opin muun muassa, että Femerlingin mielestä turhin Alienista tehty oheistuote on Alien-selkäraaputin. (Mielestäni Alien vs. Teräsmies -sarjakuva pääsee myös aika lähelle.)

Viimeisenä yllätyksenä tuli ilmaisen oheistuotteen määrä, toimittajiahan suorastaan lahjotaan! Mukaan sai ottaa ilman maksua näyttelystä tehdyn kovakantisen kirjan (joka myös oli ensimmäinen Gigeristä kertova suomeksi käännetty kirja), esitteitä sekä julisteita niin paljon kuin sielu sietää. Täytyykin tarkistaa, paljonko tämä kaikki olisi maksanut näyttelyn auettua.

Lopputuloksena oli avartunut ja hyvin paljon arkisemmaksi muuttunut kuva tiedotustilaisuuksista, kirja, Alien-juliste sekä neljä sivua muistiinpanoja. Muistiinpanot kelpaavat kai lähinnä omaksi nörttitietoudeksi, mutta halusin myös kokeilla, kuinka paljon tietoa saisin ylös vastaavassa tilanteessa.

Siteeraankin lopuksi töihinsä valtavalla innolla perehtynyttä Gigeriä Alien 3:n suunnitteluvaiheessa: ”I want to do stuff you don’t need.”

Written by teekupit

4 helmikuun, 2010 klo 7:17 pm

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: