Sekasortoa journalismikokeilun merkeissä

Just another WordPress.com weblog

Lukiohaastattelua, pakertamista ja fiilistelyä

leave a comment »

Lasten ja nuorten terveydestä kertovat juttuprojektimme saivat asiantuntijaosuuden jälkeen jatkoa itse lasten ja nuorten haastattelusta. Itse suuntasin nokkani kohti entistä rakasta lukiotani, Tammerkosken lukiota. Päivä oli keskiviikko 17.2., päivä ennen penkkareita. Koska juttuni aihe oli yhteisöllisyys, arvasin, että Tamlusta löytyisi varmasti innokkaita vastaajia aiheeseen. Ja niitähän löytyi.

Sillä hetkellä, kun astui lukion aulaan, päähäni nousi ensimmäistä kertaa outo ajatus: entä jos en löydä ketään haastateltavaa? Noin kahden sekunnin kuluttua ajatus oli jo hälvennyt, ja lukion sydämeen, kahvioon, astuessani  minua jo nauratti tuollainen epäilys: koko kahvio oli täynnä nauravia ja keskustelevia nuoria, ja heidän viereensä sohvalle istahtaminen oli helpoista helpointa. ”Moi, saisko teitä haastatella yhteen pieneen juttuun koulujen yhteishengestä?” ”Joo, ilman muuta. Tamlu onkin loistava esimerkki aiheesta!” Koko kahvio tuntui haluavan sanoa sanasen asiasta, joten jouduin jopa karsimaan kommentteja. Alunperin pyysin mukaan kolmea tyttöä, mutta haastattelun edetessä mukaan liittyi mm. vaihto-oppilas ja pari ohikulkevaa, jotka kiinnostuivat aiheesta. Ja lisäksi noin kymmenen muuta oppilasta heitteli kommentteja aiheeseen. Jes!

Tampere on suunnitelmallisesti hävittämässä kaikki alle 900 oppilaan oppimisympäristöt kartaltaan, ja Tammerkosken kuvataidelukio – yleensä top 4:ssä Tampereen lukiovertailussa – on yksi leikkausveitsen alle joutuneista. Tämä saikin aikaan todella kiihkeitä kannanottoja. Tiesin todella hyvin, mistä raivo pulppuaa (se nimittäin pulppusi myös minussa!), mutta luulen, että myös lukiolle vieraaseen haastattelijaan olisi lukion loistava ilmapiiri havainnollistunut jo ensimmäisen viiden minuutin sisässä: missään ei näy klikkejä, vaan kaikki puhuvat kaikille, ohikiitävän kaverin kampausta kehutaan, kahvio on -positiivisella tavalla- täysin nuorten näköinen, käytävillä viimeistellään kuvistöitä samalla kun keskustellaan, rehtori käyskentelee ympäri koulua ja kyselee hymyillen nuorten kuulumisia. Ilmapiiri saattaa todella olla ainutlaatuinen.

Lopputuloksena minulla oli monta sivua haastattelumateriaalia, mitä oikein itketti jättää pois merkkimäärän tullessa vastaan. Lopulta päädyin tekemään asiantuntijakommenteista kainalojutun ja antamaan pääjutun roolin nuorten puheenvuorolle, ja silti tuntuu, että meheviä sanomisia jäi käyttämättä.

Ja kyllä minua itketti muustakin syystä. Vaikka haastattelu oli valmiina noin puolessa tunnissa, vietin Tammerkosken lukiolla yhteensä kaksi tuntia. Sinne sulautuu. Juurtuu. Tuntuu, kuin olisi parhaan ystävänsä luona kylässä, eikä millään haluaisi lähteä. Keskustelin parin vanhan tutun kanssa, mutta ennen kaikkea ennalta tuntemattomien kanssa pitkään ja iloisesti. Kuten Tamlulla vapaaehtoisesti aikaa viettänyt abikin sanoi, Tamlu ei tunnu koululta.

Se on lukio ja nuorisotila yhdistettynä.

Written by teekupit

23 helmikuun, 2010 klo 11:26 am

Kategoria(t): Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: