Sekasortoa journalismikokeilun merkeissä

Just another WordPress.com weblog

I <3 pilkku, eli editoivan toimittajan töitä

with 4 comments

Viime syksyllä Suomen Kuvalehden toimittaja piti meille luennon, ja toimitussihteerin työnkuvalla oli jo silloin mukava sointi korvissani. Kaveripiirini toistelee aina hellästi, kuinka olen henkisesti 75-vuotias ja pidän tylsistä asioista, joten juttujen editointi ja tarkistaminen saattaisivat hyvinkin olla minusta mukavaa ajanvietettä. Säännölliset työajatkin toimitussihteerillä saattaa kuulemma olla, mikä on harvinaista herkkua toimittajille.

Tämän viikon tunnilla leikimmekin hetken editoivia toimittajia: kukin meistä sai kaksi muiden ryhmäläisten juttua, jotka meidän piti hioa entistä ehommiksi. Olen pitänyt otsikointia, väliotsikoita ja jaksottamista heikkona kohtanani, joten niiden treenaamisen kannalta tehtävä oli todella hyvää aivojumppaa. Ja jotakin oudon tyydyttävää siinä on, kun keksii, kuinka jonkun asian voisikin sanoa vielä selkeämmin. Kunhan vielä oppisin katsomaan omaa tekstiäni toimitussihteerin näkökulmasta! Oman jutun kohdalla ajatus tökkää usein tasolle ”Kyllä minä tajuan, että tämä on tyhmästi sanottu, mutta miten sen nyt sitten voisi korjata?”

Editoinnissa onnistuin mielestäni kelvollisesti, vaikkei muokkaamiani tekstejä ajanpuutteen vuoksi ehditty käsitellä vielä tunnilla. Palaute ryhmäläisiltä ja juttujen kirjoittajilta onkin hyvin tervetullutta!

Yritin myös elämäni ensimmäistä puhelinhaastattelua tänään. Yllätyksekseni sydämeni ei alkanut jyskyttää korvissa edes siinä vaiheessa, kun jo näppäilin numeroa kännykkääni. Hienon psyykkaukseni tulos oli lopulta vain vastaajaan jätetty yhteydenottopyyntö, mutta senkin onnistuin lausumaan ilman, että ääneni olisi alkanut väristä! Äänen käheys ankaran flunssan jäljiltä on sitten toinen asia, mutta olosuhteet huomioiden puhuminen ilman yskintää on sekin jo saavutus.

Written by teekupit

25 helmikuun, 2010 klo 4:46 pm

Kategoria(t): Uncategorized

4 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Toimitussihteerin työssä onkin varmasti paljon myönteisiä puolia. Perheelliselle (useimmille perhe tulee jossain vaiheessa) säännöllinen työaika on ehdoton etu – lasta kun ei voi laittaa kaappiin, kun itse lähtee töihin. Kirjoittamaankin toimitussihteeri toivottavasti joskus pääsee, varsinkin jos osoittaa intoa ja aktiivisuutta. – Shettis

    Shettis

    26 helmikuun, 2010 at 3:18 pm

    • Minua ei edes haittaisi, jos työnkuvaani ei kuuluisi juttujen kirjoittaminen. 🙂 Onneksi median parissa on paljon muitakin töitä kuin pelkkiä kirjoittavan toimittajan hommia. Mutta todella, säännölliset työajat muuttuvat varmasti vuosien mittaan entistä tärkeämmiksi.

      teekupit

      4 maaliskuun, 2010 at 9:05 am

  2. Olen samaa mieltä siitä, että toisen tekstiä on jostakin kumman syystä helpompi muokata kuin omaa tuotosta. Minusta on jo hienoa, jos pystyt näkemään oman tekstisi ongelmakohdat, vaikket osaisi niitä korjatakaan.Hiomistaidot kehittyvät ajan myötä varmasti, vaikeampaa on, jos heikkouksia ei edes havaitse.

    Silmäni tulee omalle tekstilleni niin sokeaksi, että kirjoitusvirheet esim. jäävät helposti korjaamatta ja toisaalta jos jokin juttuaihe on itselle hyvin tuttu ja asian kulku itsestäänselvää, saattaa olettaa lukijankin tietävän paljon enemmän, kuin tämä todella tietää. Siksi minusta onkin hieno käytäntö, että joissakin toimituksissa toimittajat luettavat juttuja toisillaan. Kaverin juttua kun on vaan niin paljon helpompi korjata…

    Ja edeltävistä merkinnöistäsi vielä: hienosti selvisit gallupin teosta:) Jännityksesi ei näkynyt päällepäin, eikä jokaiselta vastaantulijalta ikinä voikaan saada vastausta.

    Mediamaailmassa

    4 maaliskuun, 2010 at 8:06 am

  3. Olen samaa mieltä siitä, että toisen tekstiä on jostakin kumman syystä helpompi muokata kuin omaa tuotosta. Minusta on jo hienoa, jos pystyt näkemään oman tekstisi ongelmakohdat, vaikket osaisi niitä korjatakaan.Hiomistaidot kehittyvät ajan myötä varmasti, vaikeampaa on, jos heikkouksia ei edes havaitse.

    Silmäni tulee omalle tekstilleni niin sokeaksi, että kirjoitusvirheet esim. jäävät helposti korjaamatta, ja toisaalta jos jokin juttuaihe on itselle hyvin tuttu ja asian kulku itsestäänselvää, saattaa olettaa lukijankin tietävän paljon enemmän, kuin tämä todella tietää. Siksi minusta onkin hieno käytäntö, että joissakin toimituksissa toimittajat luettavat juttuja toisillaan. Kaverin juttua kun on vaan niin paljon helpompi korjata…

    Ja edeltävistä merkinnöistäsi vielä: hienosti selvisit gallupin teosta:) Jännityksesi ei näkynyt päällepäin, eikä jokaiselta vastaantulijalta ikinä voikaan saada vastausta.

    Mediamaailmassa

    4 maaliskuun, 2010 at 8:07 am


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: